Coolerista kukkalaatikoksi

No niin, nyt on uskaliaasti osa kesäkukista istutettu. Nähtäväksi jää viekö halla mennessään vai saavatko ne loistaa syksyyn asti. Useinhan näin kesänkorvalla pakkasherra tulee ja paukauttaa vielä muutaman kerran. Toivossa siis eletään, ettei näin tulisi käymään.

Ajattelin joskus kauhulla, että minä en ainakaan ikinä istuta pelargonioita. Ne ovat ihan mummojen kukkia. Olin siis tainnut niitä lapsena nähdä vain mummojen ikkunoilla kera kissan. Tai jostakin sellainen muistikuva oli jäänyt. Mutta kuinkas kävikään? Mieli muuttuu ja silmä harjaantuu. Oikeastaan ne näyttävätkin ihan mukavilta tuon Lumihiutale kukan kaverina. Tuo peltinen sanko missä kukat nyt ovat on hankittu alun perin Teemun 40 v synttäreille ajamaan coolerin asemaa. Hyvin se toimi pitäen juomat kylmänä kera jäämurskan. Tänä vuonna se jatkaa palvelujaan kukkien kotina. Varsin monikäyttöinen vati siis.

Pelargonia asetelma

 

Peltisanko coolerina

Tuossa kukkia istutellessa päätin verestää muitakin lapsuuden muistoja. Jokainen varmasti muistaa nuo tahraavat voikukat, joka äidin unelman, kun sieltä pursuavaa maitoa oli joka ikinen sormenväli ja vaate täynnä. No poiminpa minäkin niitä nyt, tosin hanskat kädessä. Tarkoituksena oli näyttää tytöille, kuinka tehdään voikukkaseppele. Voin vain todeta, että oli sitten omatkin taidot ruostuneet eikä seppelettä tullut. Varret katkeilivat ja kukat kerkesivät nuupahtamaan jo ennen kuin puoliväliin seppelettä päästiin. Ehkä taas harjoitus tekee tässäkin mestarin. Tosin, toivon että jatkossa nuo kauniin iloiset kukat kuitenkin kasvaisivat jossakin aivan muualla kuin meidän pihanurmella.

Voikukkaseppele

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.