Asuntomessuilla oli toinen toistaan upeampia ja ihastuttavampia lastenhuoneita. Niin taidolla ja tyylillä sisustettuja. Värit ja esineet olivat jokainen huolella harkittuja ja valittuja. Kaikelle oli paikkansa ja jokainen esine ja väri sopivat yhteen. Kenties jokaisen pikkutytön ja pojan unelma huoneita? Vai monen äidin toive siitä, miltä lastenhuoneen tulisi näyttää?
Unelmia tai ei niin tietysti nämä kohteet ovat varta vasten sisustettu ja somistettu miellyttämään katselijoiden silmää. Näihin ihastutaan ja ne houkuttelevat tavoittelemaan samaa tunnelmaa ja hankkimaan tuotteita omaan kotiin. Hankinhan itsekin valokirjaimet messuilla nähdyn perusteella.
Mutta entä sitten kun on päästy haluamaan tunnelmaan ja lopputulokseen omassa sisustuksessa ja huoneen asukkaalla ei ehkä olekaan ihan sama sisustussilmä kuin itsellä? Entä jos huoneen asukkaalle on tärkeämpää isänsä 80-luvulla voittamat jalkapallopalkinnot tai isovanhemman tikkapokaalit? Entä jos kauniiden mustavalko valokuvien edessä näyttääkin kauniimmalta pankista saadut ilmaiset säästöpossut? Tai jos käsilaukun ehdottomasti paras säilytyspaikka on juurikin siinä design lampussa roikkumassa jonka nimenomaan hankit pisteenä i:n päälle?
Kertooko se yksinkertaisesti vain siitä, että koti on paikka jossa eletään, iloitaan ja ennen kaikkea mielikuvitukselle annetaan siivet. Kertooko se meille siitä, että kaikkein parhaitenkaan suunniteltu asia ei välttämättä toimi niin kuin itse haluaa? Vai kertooko se elämästä ja sen värikkyydestä ja siitä, että usein totuus vain on niin kovin erilainen, positiivisessakin merkityksessä.
Täällä vielä miehistä näkökulmaa asuntomessuilta!
No Comments